Hahkialan kylä on 1400-, 1500- sekä 1600-luvun alkupuoliskolla ollut läänitettynä useille eri henkilöille. Pääosin nämä ovat kuuluneet maamme historiasta tunnettuihin sukuihin. Näissä läänityksissä Hahkialan kylän aluksi kolme, sittemmin kuusi taloa ovat muodostaneet varsin pienen osan. Läänitysten haltijat eivät ole kylässä asuneet.
Eri lähteissä Hahkialasta on mainintoja 1400-luvulta lähtien. Joitakin yksittäisiä kylän tilojen viljelijöitäkin on mainittu. Talojen omistajien nimet todennäköisesti löytyvät edelleenkin, ainakin suurelta osin, läänitysten taloluetteloista Riksarkivetista Tukholmasta.
Laajimman yhtenäisen ja ilmeisesti melko luotettavan selvityksen Hahkialasta on laatinut silloinen oikeuskansleri Axel Charpentier. Se on julkaistu vuonna 1922 julkaisusarjassa: Herrgårdar i Finland.
1400-luvun lopun ja 1500-luvun ajan Hahkialan tilat ovat olleet läänitettynä Tawasteille. Näistä on mainittu muun muassa Gertrud Jaakobintytär 1500-luvun puolivälissä. Hänen jälkeensä Juhana III antoi kolme savua Hahkialan kylästä muutamien muiden hauholaisten tilojen lisäksi rälssinä Venäjän sodissa kunnostautuneelle Arvid Henrikinpoika Tawastille. Tämä kuitenkin teloitettiin Kaarle herttuan, sittemmin Kaarle IX:nnen määräyksestä vuonna 1599. Arvid Henrikinpoika oli ollut Sigismundin puolella Kaarle herttuaa vastaan ja sai maksaa tämän hengellään valtakiistan ja samalla myös Nuijasodan päätösselvittelyissä. Samassa yhteydessä teloitettiin viitisenkymmentä suomalaista aatelismiestä. Läänitys palautui kruunulle.
Arvid Henrikinpojan leski, Margareta Maununtytär Kurjalasta sai kuitenkin pitää perintöosansa läänityksestä. Hahkialan kylä joutui komissaari, sittemmin Raaseporin tuomiokunnan tuomari Adam Skreffarelle vuonna 1602. Kustaa II Adolf puolestaan palautti Hahkialan Margareta Maununtyttärelle 1614. Margareta kuoli pian tämän jälkeen ja maaomaisuus palautui kruunulle.
Turun hovioikeuden asessori, ratsumestari Olof Dufva sai vuonna 1618 rälssinä muiden muassa kolme tilaa Hahkialan kylästä. Sitten hänen omistukseensa lisättiin niinikään rälssinä Ajoranta, Tuittula ja Eteläinen. Hänen kuoltuaan vuonna 1632 tilojen osuudet siirrettiin hänen leskelleen Kristina Wildemanille, jolla ne olivat ainakin vuoteen 1638. Kristina Wildeman kuoli 1651. Samana vuonna Hahkiala annettiin lahjoitusmaana Normandiasta kotoisin olevalle, 30-vuotisessa sodassa Ruotsin armeijassa ansiokkaasti palvelleelle Toussaint Charpentierille. (Lainaus MMM Risto Lampisen artikkelista.)
Charpentierien Hahkiala
Toussaint Charpentierin tullessa Hahkialaan olivat tilat talonpoikien viljelemiä tai autioita. Tuohon aikaan tilojen autioituminen oli yleistä. 1500-luvun lopussa ilmasto kylmeni oleellisesti. Kylmä kausi jatkui 1700-luvun alkuun saakka. Aikajaksoa kutsutaan pikku jääkaudeksi. Tuolloin kesät olivat lyhyitä, märkiä ja kylmiä. Talvet puolestaan lumisia ja ankaria. Viljelyksiltä saatu sato oli vähäinen ja laadultaan heikko. Heikentynyt tai kokonaan puuttuva veronmaksukyky ajoi viljelijöitä tiloiltaan. Verotus oli jatkuvien sotien takia ankaraa. Verojen lisäksi sotia käymään tarvittiin miehiä, joita otettiin itämaasta emämaa Ruotsia enemmän. Epävakaiset ajat ja osittain huolimattomuus olivat syynä siihen, että Hahkialan omistus Charpentiereilla vakiintui vasta 1600-luvun loppuvuosina. Lopullisesti se lujittui vuonna 1765 sääntöperintömääräyksellä.
Vuodesta 1730 vuoteen 1782 tilan omisti Claes Robert Charpentier. Hän kuoli kenraaliluutnanttina vuonna 1782. Hän näyttää olleen sotilasuransa ohella vahva tilanomistaja, joka laajensi Kartanoa merkittävästi ostamalla lähiympäristön tiloja.
Claes Robert Charpentierin aikana Hahkialan Kartano oli suurimmillaan. Hän myös rakensi Hahkialassa paljon, muiden muassa uuden päärakennuksen. Toussaint Charpentierin rakennuttama päärakennus sekä muut talousrakennukset tuhoutuivat tulipalossa vuonna 1694. Tämän jälkeen Kartanon rakennuskanta lienee ollut puutteellinen.
Claes Robert Charpentier myös aikaansai sen, että tilan luonto muutettiin sääntöperintötilaksi vuonna 1765. Claes Robert Charpentier ei kuitenkaan ollut naimisissa eikä hänellä näin muodoin ollut rintaperillisiä. Claes Robert Charpentierin ansiokkaan sotilaspalveluksen takia kuningas Kustaa III hyväksyi tilan siirtämisen testamentilla tämän sisarenpojalle Carl Fredrik L'Eclairille ja aateloi tämän sekä antoi oikeuden Charpentierin nimen käyttöön. Kenraalin jälkeen ei rintaperillisten puuttuminen näytä suvussa olleen ongelma.
Carl Fredrik Charpentier meni naimisiin Margareta Blomcreutzin kanssa. Heille syntyi 20 lasta, joista 16 eli pitempään kuin vanhempansa. Tämän lapsilauman huoltaminen vaati varoja. Niinpä Hahkiala pieneni nopeasti Carl Fredrik Charpentierin aikana. Myös hänen jälkeensä perheissä oli runsaasti lapsia.
1800-luvulla Suomessa tapahtui suuria muutoksia. Vuonna 1809 Suomi liitettiin hävityn sodan seurauksena Venäjään. 1820-luvulla niinsanottu Vanha-Suomi, joka oli alue Kymijoelta Laatokan Karjalaan, liitettiin Suomeen lunastamalla valtion veroilla alueen läänitykset. Suomalainen kansallistunne ja kansallisuusaate eli voimakasta nousukautta.
Olot olivat kuitenkin vaikeat. Suomen sota verotti raskaasti väestöä. Samoin 1830-luvun ruottovuodet ja 1860-luvun nälkävuodet. Todennäköisesti 1800-luvun alkupuolella Hyvikkälä siirrettiin Hyvikkälän järven rannasta nykyiselle paikalleen. Järven rannalla kumpareen korkeimmalla kohdalla, tuolloisten rakennusten alla on kalmisto 1000-1100-luvulta. Alue on nykyisin rauhoitettu.
Hahkialan Kartano siirtyi vuonna 1882 Gustaf Robert Alfred Charpentierille. Hänestä tuli myöhemmin senaattori. Hän oli ilmeisesti hyvin edistyksellinen viljelijä, jonka aikana tilan viljely uudenaikaistettiin perusteellisesti. Peltojen viljelymenetelmät uudistettiin nykyisellekin viljelylle perustan luoneiden Thaerin ja Liebignin oppien mukaan. Töitä koneellistettiin hankkimalla uutta kalustoa. Karjaksi hankittiin ayrshire-rotua. Tilalle rakennettiin navetta- ja tallirakennuksia, meijeri, viljamakasiini ja kasvihuoneita sekä tiiliruukki ja saha. Työntekijöille rakennettiin asuntoja, torppareiden lapsille koulu ja vanhuksille vanhainkoti.
Senaattorin aikana Hahkialaa ympäröivän Hyvikkälän järven pintaa laskettiin kaivamalla nykyinen Kaivanto-ojaksi kutsuttu väylä. Näin muodostui kaksi nykyistä järveä: Kirrinen ja umpeen kasvava Hyvikkälän järvi. Veden pinnan lasku toi kuitenkin kipeästi tarvittavaa peltomaata sekä Hahkialaan että varsinkin Tuittulaan. Senaattorin poika Axel Fredrik Charpentier sai tilan senaattorin kuoltua vuonna 1914. Axel Fredrik Charpentieristä tuli itsenäisen Suomen ensimmäinen oikeuskansleri vuosiksi 1918-1927. Axel Fredrik Charpentier rakennutti tilan nykyisen päärakennuksen vuosina 1915-1917. Samassa yhteydessä siirrettiin päärakennuksen ympärillä olleet talousrakennukset Hyvikkälään.
Päärakennuksen piirsi arkkitehti Karl Lindahl, joka on suunnitellut useita rakennuksia Hahkialaan vuosisadan alussa. Päärakennuksen ympärille rakennettiin laaja puisto puutarha-arkkitehti Paul Olssonin suunnittelemana. Puisto on eräs harvoista säilyneistä Olssonin toteutuneista suunnitelmista.
Lähinnä barokkityylinen noin 4 hehtaaria käsittävä puisto oli parhaimmillaan erittäin näyttävä. Puiston koristekasvien lukumäärän arvioidaan olleen noin 5000. Näistä muiden muassa leukojia mainitaan olleen noin 700 ja ruusuja noin 600. 1920-30-luvut olivat ilmeisesti Kartanon ulkoisesti loistokkainta aikaa.
Oikeuskansleri Axel Fredrik Charpentier kuoli vuonna 1949. Sääntöperintölaki oli Suomessa kumottu vuonna 1930. Näin ollen tila jaettiin perillisten kesken ensimmäisen kerran tilan historiassa vuonna 1950. Aluksi jaettua tilayksikköä viljeli perikunnan lukuun tohtori Claes Axel Gustav Charpentier. Kun viljely perikunnan puitteissa ei kuitenkaan luonnistunut, hän siirtyi viljelemään Kelkkasten tilaa, joka sittemmin sai nimen Itä-Hahkiala. Länsi-Hahkialaa puolestaan viljeli hänen sisarensa Malin Helmin mies Gunnar Hernberg, sittemmin vuorineuvos ja Suomen Sokerin pääjohtaja. Gunnar Hernbergin aloitteesta Länsi-Hahkiala, Kukkaishovi ja muutamat perikunnan omistamat maa-alat myytiin Kaupan Maataloussäätiölle vuonna 1963.
Luotettavia tietoja Hahkialan Kartanon koosta sen siirtyessä Charpentiereille, tai sen koosta suurimmillaan ei ole ollut käytettävissä. Puhutaan, että alunperin Kartanoon olisi kuulunut noin 6000 hehtaaria maata, ja että se suurimmillaan olisi käsittänyt noin 8000 hehtaaria. Hahkiala oli varsin kookas tila vielä 1800-luvun lopussa. Siihen kuului noin 3000 hehtaaria maata.
Senaattorin aikana aloitettiin jo ennen torpparilakia järjestelyt tilan torppareiden maaomistuksen järjestämiseksi. Tämän toteutti vuosina 1914-1918 Axel Fredrik Charpentier. Hyvikkälän tiluksista muodostettiin 20 tilaa, joista 11 oli entisiä torppia tai lampuotitiloja. Yhteensä tähän käytettiin noin 600 hehtaaria. Hahkialan pinta-ala oli vielä 1920-30-lukujen vaihteessa 2239 hehtaaria. Peltoa oli 215 hehtaaria ja metsämaata 1683 hehtaaria. Hevosia tilalla oli tuolloin 26, lehmiä 99 ja sikoja 55. (Lainaus MMM Risto Lampisen artikkelista.)
